FIN*Belacane

Historiallisten tietojen mukaan Burman buddhalaistemppeleissä tiedetään asuneen ruskeita kissoja (rajaheja) jo ainakin 1400-luvulla. Maailman vanhimmassa kissarunokokoelmassakin puhutaan burmasta. Burma on siis vanha alkuperäisrotu. Läntiseen maailmaan burma saapui vasta 1930-luvulla. Tuolloin laivalääkäri Joseph Thomson toi Burmasta Yhdysvaltoihin ruskean kissan, Wong Maun. Siitä tuli kaikkien nykyisten länsimaisten burmien kantaemo. Burman synnyssä käytettiin apuna ruskeanaamio siamilaista, Tai-Mauta. Jo vuonna 1936 Wong Maun jälkeläiset hyväksyttiin omaksi rodukseen USA:ssa. Toisen maailmansodan jälkeen burma astui maihin Englannissa ja aloitti Euroopan valloituksen. Suomeen burma tuli 1960-luvulla.

Burma on silkkiturkkinen, kultasilmäinen hurmaaja ja miellyttävä seurakissa. Luonteeltaan burma on eloisa ja leikkisä vielä vanhanakin. Se on myös oppivainen ja älykäs sekä alati kiinnostunut uusista asioista. Burma tarvitsee perheeltään paljon aikaa ja seuranpitoa. Lähimmäisilleen burma osoittaa loputonta rakkauttaan, se sopii erinomaisesti sekä lapsiperheisiin että elämään toisten eläinten kanssa.

Rakenteeltaan burma on keskikokoinen elegantti kissa, jossa on aistittavissa aavistus itämaista alkuperää. Sen välkkyvän turkin alta näkyvät hyvin kehittyneet vahvat lihakset ja se on painavampi kuin ulkoisen olemuksen perusteella voisi luulla. Sen rinta on vahva ja pyöreä. Raajat ovat ohuet ja tassut soikeat. Häntä on keskipitkä ja suora.

Burman päälle on ominaista lyhyt kuono, joka pehmeälinjaisesti yhtyy leveisiin poskiin. Päälaki on leveä ja sen tulisi olla pyöreähkö. Nenän ja otsan taitteessa tulisi olla selvä kulma eli stoppi. Keskikokoiset korvat ovat tyvestä leveät ja kärjistä hieman pyöristyneet ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Profiilista katsottuna korvat ovat kevyesti eteenpäin taittuneet.

Yksi vaikuttavimmista tekijöistä burmassa ovat sen loistavat ja erityisen eloisat silmät. Niiden tulisi olla suuret ja etäälle sijoittuneet. Silmien ylälinja on suora ja hieman itämaisen vino suhteessa nenän varteen alalinjan ollessa pyöristynyt. Väreiksi hyväksytään kaikki keltaisen sävyt kullankeltaisesta kellanvihreään.

Burman turkki on silkinhieno ja kiiltävä. Se on erittäin lyhyt ja vartalonmyötäinen. Kaikissa väreissä vartalon alapuolen väri on vaaleampi kuin selässä ja jaloissa. Missään värissä ei sallita raitoja tai kuvioita. Burman värit ovat; ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä näiden kilpikonnavärivariaatiot eli ruskea-, sini-, suklaa- ja lilakilpikonna.

BURMAVÄRIT

Burmavärejä on yhteensä kymmenen: ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä neljä kilpikonnaväriä: ruskea-, sini-, suklaa- ja lilakilpikonna. Jokaiselle löytyy omat kannattajansa. Missään burmavärissä ei pitäisi olla raitoja, eikä valkoisia karvoja, vaan ne katsotaan näyttelyssä virheeksi.

Ruskea burma on erittäin tumman ruskea, kahvin tai mahonginsävyinen. Ruskea burma ei saa olla niin tumma että näyttää mustalta. Sininen burma on sinertävän harmaa ja siinä on kaunis tinan kiilto.

Suklaaburmassa näkyy burman siamilaistausta, varsinkin nuorena on nähtävissä naamio eli naama on vartaloa tummempi. Suklaa on väriltään vaaleanruskea, maitokahvin ja kaakaon väliltä.

Lila on erittäin vaalea harmaa, kyyhkysen värinen. Liloissa on runsaasti sävyeroja, toiset lilat ovat harmaansävyltään lähes vaaleanpunaisia, toiset taas sinertäviä, kylmemmän lilahtavia.

Punaisen burman puna ei ole yhtä voimakas kuin toisilla roduilla johtuen geeniperimästä. Burman punainen on lähempänä oranssia ja aprikoosinväriä. Punaisella burmalla näkyy usein otsassaan kuvioita, muistona punaisen värin alkuperästä, punatabbykotikissasta joka kohtasi matkallaan kauniin burmaneidon...

Creme burma on sävyltään kermamainen, erittäin vaalea kellertävä beige, kevyen kermatoffeen väri. Näyttää että turkin päällä olisi puuteria, tai ainakin sävy on sellainen.

Kilpikonnavärit ovat kahden värin sekoitus. Kilpikonnat ovat usein erittäin persoonallisen värisiä, ja ne ovat aina "ainoita painoksia", toista tismalleen saman väristä et varmasti löydä! Hauska viiru naamassa tai toisen silmän ympärillä tekee kissasta oman persoonansa. Burmakilpikonnat ovat muiden rotujen tapaan aina naaraita.

Ruskeakilpikonnan värit ovat ruskea ja punainen kauniisti sekoittuneena. inikilpikonnassa sekoittuu sinistä ja cremeä.  Suklaakilpikonnassa on suklaata ja punaista ja lilakilpikonnassa luonnollisesti lilaa ja cremeä.

BURMAN TYYPPI

Oleellinen ulkonäköpiirre burmalle ovat sen loistavat ja huomattavan ilmeikkäät silmät, joiden tulisi olla suuret ja etäälle sijoittuneet. Silmät eivät ole pyöreät eivätkä viirut, vaan siltä väliltä: silmien ylälinjan tulisi olla suora ja alalinjan pyöreä. Silmien väreiksi hyväksytään kaikki keltaisen sävyt kullankeltaisesta kellanvihreään, mutta alkuperäinen syvä keltainen on monen kasvattajan pyrkimys.

Keskikokoiset korvat sijaitsevat etäällä toisistaan ja ne ovat taittuneet kevyesti eteenpäin. Päälaki on leveä ja sen tulisi olla pyöreähkö. Nenän ja otsan taitteessa on selvä painauma eli stoppi ja nenänvarsi on suora.

Burman pään linjoille on ominaista lyhyehkö, leveä kuono, joka yhtyy leveisiin poskiin niin, että ylhäältäpäin katsottuna pään sivulinjat muodostavat leveän, katkaistun kiilan. Leuka on vahva ja leukaperät voimakkaat.

Rakenteeltaan burma on keskikokoinen lihaksikas kissa. Sen artalonmyötäisen turkin alta näkyvät hyvin kehittyneet vahvat lihakset ja se on paljon painavampi kuin ulkoisen olemuksen perusteella voisi luulla. Burma on kuitenkin elegantti ja notkea kissa, sen ei kuulu olla liian tuhti, vyötärö täytyy löytyä. Aikuinen uros painaa yleensä 4,5 - 6 kiloa ja aikuinen naaras 3 - 4,5 kiloa.

©Burmankissan ystävät ry